Ensimmäisenä vuorossa puheenjohtaja Sari Silander, puolivuotiaan Eeliksen äiti, Jussin vaimo, kahden koiran ja Adena-tamman emäntä, ammatiltaan opettaja.
Alla Sari kertoo mm. mistä saa energiaa kaikkeen pakolliseen ja vapaaehtoiseen.
Kauanko olet ollut aktiiviHusaari?
Husaari vuodesta -86, aktiivinen sellainen -88 alkaen, kun ura NK:n hallituksessa ja kerhonvetäjänä alkoi. Puheenjohtajana menossa seitsemäs vuosi.
Mistä kaivat energiaa aktiiviseen seuratoimintaan työn tai nyttemmin vauvan hoidon sekä moninaisten harrastustesi ohella?
Seuratoiminta on rentouttavaa vastapainoa päivätyöhön, oli se sitten koulussa pikkupilttien kanssa tai kotona yhden sellaisen kanssa. Siitä energia!
Mikä on Husaareissa parasta tai ongelmallisinta?
Parasta husaareissa on yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen. Jokaisen järjestetyn kisan jälkeen on aina yhtä ylpeä porukasta, joka jaksaa tehdä mahtavaa työtä - vapaaehtoisesti! Ongelmallisinta on uusien aktiivisten aikuisten toimijoiden löytäminen. Nuorista olisi hyvä meidän aikuistenkin ottaa mallia, NK:on löytyy joka vuosi aina uutta innokasta porukkaa mukaan...
Viisi vinkkiä jäsenten aktivoimiseksi?
järjestä mukavaa yhdessäoloa ja tapahtumia
tarjoa mahdollisuus harjoitella erilaisia toimitsijatehtäviä kokeneen toimijan kanssa
tutustu ja keskustele tallilla / tunnilla / kisoissa jäsenistön kanssa
ole itse aktiivinen
ole itse aktiivinen...
Koska Eeliksestä tulee husaari?
Eelis 6kk tarvitsee seuran jäsenyyden varmasti jo hyvinkin pian. Sen verran aktiivinen tallilla kävijä, että ratsastusharrastus alkaa ajoissa. (Jos äiti saa valita...)
Miten mielestäsi seuran toiminta on muuttunut viidentoista aktiivivuotesi aikana ja miten muutos ratsastusharrastuksen lisääntymisestä näkyy seuratoiminnassa?
Seuran toiminta on muuttunut, nykymaailman mukaan, enemmän järjestäytyneeksi ja organisoituneeksi. Seuran vuonna -93 saatu Nuori Suomi Sinettiarvo edellyttää enemmän toimintaa ja tavoitteellisuutta ja suunnitelmallisuutta nykyään. Ei niin, ettei sitä olisi ennenkin ollut, nyt se on sidottu tiettyihin raameihin. Toisaalta myös vaaran paikkana seuralla on “jämähtäminen” - sama porukka tekee aina vain samalla tavalla samoja asioita. Uudistumiseen on aina tarvetta ja ehkä siihen tarvitaan myös uusia tekijöitä! Ratsastusharrastuksen lisääntyminen näkyy meillä lähinnä jäsenmäärässä. Tunne on, että suuri osa jäsenistöstä on ratsastuskoulun asiakkaita ja sitä kautta seuran jäseniä. Se on hyvä asia, mutta jäsenistön tietoisuus seurasta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista voisi olla suurempi.
